Ensimmäinen riippumattoretki - Kohteena Teijon kansallispuisto

Itseäni on kiinnostanut riippumattoilu jo pidempään, mutta jotenkin päädyn retkilläni silti aina tuttuun ja turvalliseen telttaan. Tarvittava käännekohta omalla riippumattourallani oli se, että eräänä elokuisena päivänä minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä retkelle itse riipparikonkarin kanssa! Olin aika innoissani, että vihdoin selättäisin sen hankalalta tuntuvan, ensimmäisen yön mörön. Intoa lisäsi myös se, että pääsisin vihdoin yöpymään Teijon kansallispuistossa sijaitsevassa Kalasuntin saaressa.

Olen koko kesän fiilistellyt Instagram-päivitysten kautta sitä, kuinka salolainen Elisa Lindqvist osaa ottaa ilon irti riippumattoilusta. Hän näyttää esimerkillään, ettei luonnossa yöpymisen tarvitse aina olla niin hankalaa ja suunnitelmallista, eikä siitä nauttiakseen tarvitse vaeltaa 20 kilometriä.

Yhden yön luksusretki Kalasuntin saareen

Päätimme Elisan kanssa, ettemme lähde merta edemmäksi kalaan, vaan teemme yhden yön luksusretken Teijon kansallispuistoon. Kohteeksemme valikoitui Sahajärvellä sijaitseva Kalasuntin saari. Luksusretki tarkoittaa siis sitä, että retki ei pidä sisällään extremeolosuhteita tai pitkää vaellusmatkaa, rinkkaan mahtuu mukaan tyyny, ja ettei retkieväiden painoa tai kokoa tarvitse ihmeemmin miettiä. Olimme yhtä mieltä siitä, että luksusretken kuuluu sisältää kiireetöntä nautiskelua, hyviä sääolosuhteita, sekä riittävästi herkullista ruokaa.

Sahajärvi on yksi Teijon kansallispuiston neljästä järvestä.

Mututuntumani sanoo, että Kalasuntti on kesäisin yksi Teijon kansallispuiston suosituimmista kohteista. Tähän vaikuttanee moni seikka, muun muassa se, että täällä sijaitsee Sahajärven kierroksen ainoa nuotio -ja laavupaikka. Saari on myös köysilosseineen kiinnostava ja erilainen käyntikohde, ja lisäksi helposti saavutettavissa. Läheiseltä Laviankallion pysäköintialueelta (Sauruntie 910) kävelymatkaa kertyy edestakaisin 1,5 kilometriä.

Toiveenamme oli, että elokuun puoliväli voisi olla jo hieman rauhallisempi ajankohta Kalasuntissa yöpymiselle, kun suurin kesäruuhka on takana päin. Lähdimme kokeilemaan onneamme ja lähestymään saarta Sahajärven pysköintialueelta (Teijontie 12) käsin, seikkailumielisesti Sahajärven rantoja myötäileviä kallioita ja sinne tallaantuneita merkitsemättömiä polkuja pitkin.

Kalasuntin saari retkikohteena

Sijainti: Keskellä Sahajärveä, Sahajärven kierros (8,3km) kulkee saaren poikki

Pääsy: Toukokuusta lokakuuhun köysilossien avulla

Palvelut: Laavu, polttopuita, sekä kuivakäymälä

Yöpaikat: Useita yöpymiseen soveltuvia paikkoja, niin teltalla, kuin riippumatollakin

Uimapaikat: Useampi kallio, mistä pääsee hyvin pulahtamaan (muista loppukesästä tarkistaa sinilevätilanne!)

Erityistä: Hyvä paikka katsella auringonlaskua!

Maisemia Sahajärven rannoilta, merkitsemättömiltä poluilta.

Kalasuntin saarelle pääsee kuivana perille köysilossin avulla.

Hilauduttuamme köysilossilla saarelle, alkoi sopivan leiripaikan metsästys. Elisalla oli selvästi jo jonkinlainen näkemys asiasta, Kalasuntissa aiemminkin yöpyneenä, joten luotin täysin hänen vainuunsa sopivista riippumattopaikoista. Sen sijaan, että katse olisi maassa, sopivan tasaisen ja juurettoman paikan löytämiseksi, nyt katseltiinkin ja mallailtiin sopivan paksuisia ja sopivan etäisyyden päässä toisistaan olevia puita. Leiripaikaksemme valikoitui lopulta saaren länsikärki, missä saimme nauttia kauniista auringonlaskusta ruokaa valmistaessamme, sekä pääsimme helposti pulahtamaan iltauinnille.

Avokadopastaa auringonlaskussa, Kalasuntin saaren länsikärjessä. 

Riippumaton kiinnitys oli helpompaa kuin luulin

Itseäni yllätti, miten helppoa riippumaton ripustaminen oli. Olin jostain syystä varatunut kauhean vaivalloiseen operaatioon, mutta sain heittää ennakkoluuloni romukoppaan. Oman majoitteeni asentamista tosin helpotti se, että lainariippumattooni kuului hyttysverkko, eikä sitä tarvinnut siksi asentaa erikseen. Riippari pysyi mainiosti paikoillaan ihan normaalein solmuin, eikä sen asentaminen vaatinut mitään erikoistaitoja.

Lopulta uskoin konkaria ja laitoin vielä riippumaton pohjalle ilmatäytteisen retkipatjani eristämään maasta hohkaavaa kylmyyttä. Olin vähän skeptinen patjan tarpeellisuuden suhteen, olihan mulla kuitenkin pakkasasteisiin soveltuva makuupussi. Ja mehän riiputaan ilmassa hei, ei siellä oo kylmä!

Elisan vinkit riippumattoilijoille:

“Käytä aina riippumaton kanssa makuualustaa. Maa hohkaa kuumalla kesähelteelläkin öisin kylmää. Vaihtoehtoisesti voi käyttää myös riippumaton alle ripustettavaa underquiltia eli alushuopaa.”

“Ota aina varanarua mukaan reissuille. Sillä saa pingotettua tarvittaessa esimerkiksi tarpin paremmin. Narua nyt ei vaan yleensä ole liikaa mukana!”

“Double-mallisessa riippumatossa on enemmän liikkumatilaa, mikä tekee köllöttelystä astetta mukavampaa.“

Elisalla oli käytössä niinsanotut puunhalaajat eli riippumattoremmit, joita käytettäessä puiden rungot eivät kärsi samalla tavalla kuin ohuempien narujen kanssa. Remmit näyttivät omaan silmääni aika käteviltä kapistuksilta, sillä niiden avulla riipparin pystyi nopeasti asentamaan kokeeksi erilaisiin paikkoihin, ilman solmujen kanssa pelaamista. Opin tätä touhua katsellessani, että parhaan paikan riippumatolle löytää vain kokeilemalla! Ja että harjoitus tekee mestarin.

Tarkkasilmäiset näkevät, että taaimmainen riippumatto on kiinnitetty “puunhalaajien“ avulla.

Illan pimetessä siirryimme vielä valmistamaan jälkiruoat laavulle nuotion ääreen. Tarjoilimme nuotiolla valmistettua omenakaurapaistosta myös kanssaretkeilijöille, jotka olivat sattumalta myös riippumattoilijoita. He aikoivat viettää Kalasuntissa pari päivää rennosti riippumattoillen ja kalastellen. Riippumattoilijoiden keskustellessa keskenään, huomasin, että tämänkin lajin varusteisiin saa halutessaan panostettua ihan kunnolla, ja että riippumattoilun voi saada myös kuulostamaan hankalalta ja sopivan asennon löytämisen lähes rakettitieteeltä.

Kaikenkaikkiaan meillä oli oikein rento ja lämminhenkinen iltanuotio superkuun kajastuksessa, retki -ja eläintarinoita jaellen. Kalasuntissa vallitsi rauha, meidän riippumattoleiriemme lisäksi saarella näkyi vain yksi telttailija.

Elisa reippaana puutöissä otsalampun valossa - mitä sitä ei jälkiruuan eteen tekisi.

Fiilikset ekan riippariyön jälkeen

Herätessäni riippumatosta aurinkoiseen aamuun, en voinut uskoa todeksi, että olin nukkunut niin hyvin! Teltassa nukkuttuun yöhön verrattuna oli aamulla paljon levänneempi olo, eikä yöllä tullut heräiltyä läheskään yhtä paljoa. Paikat eivät myöskään tulleet ollenkaan kipeiksi. Nukuin selälläni kuin toukka kotelossaan, enkä kokenut asennon suhteen minkäänlaista hankaluutta.

Huomasin yöllä, mitä tarkoittaa kun maa hohkaa kylmää riippumattoilijan selkään, mutta retkipatjani riitti sopivasti eristämään kylmyyden. Olin kiitollinen, että noudatin Elisan neuvoa patjan käytöstä, koska muuten yöstä olisi tullut todella epämukava.

Riipparista oli niin ihana herätä, ettei sieltä olisi malttanut poistua ollenkaan. Aamuauringon lämmittäessä oli ihana vain köllötellä ja katsella yllä heiluvia puiden latvoja ja ohi ajelehtivia pilviä. Aamukahvin keitto oli lopulta se, mikä ajoi nousemaan makuupussin uumenista. Riippumatto sopii myös täydellisesti kahvin nautiskeluun ja kyllähän se houkuttelisi kaivamaan kirjankin esiin. Meillä ei kuitenkaan ollut mukana kirjoja ja vesikin loppui kesken, joten pakkasimme aamupalan jälkeen haikein mielin riippumatot takaisin rinkkoihimme ja lähdimme kotia kohti.

Riippumaton plussat:

Käytännöllisyys: Kevyt kantaa ja vie vähemmän tilaa kuin teltta

Ergonomisuus: Hyvä nukkuma-asento

Unen laatu: Ei yöllisiä heräämisiä sopivan asennon löytämisen, tai patjalta tippumisen tunteen takia

Luonnonläheisyys: Taivasalla nukkuminen, sekä mahdollisuus tarkkailla ympäröivää luontoa

Lämpötila: Aamuaurinko ei käy liian kuumaksi, ja ilma pysyy raikkaana

Kyselin Elisalta, miksi hän on ihastunut riippumattoiluun ja mitä eroja siinä on telttailuun nähden: “Paras juttu riippumattoilussa on se, ettei tarvitse kiinnittää huomiota maaston muotoihin tai vaikka juurakoihin. Riittää kun löytää kaksi sopivalla välimatkalla toisistaan olevaa puuta.” Haastavimmaksi jutuksi hän kokee tarpin, eli aurinko/sadesuojan asentamisen: “Tuntuu ettei sitä meinaa koskaan saada pingotettua hyvin.“ Riippumattoilun hyvinä puolina Elisa mainitsee vielä sen, että riippumatossa on aina raitis ilma ja siellä harvemmin tulee kuuma. Ollaan Elisan kanssa yhtä mieltä siitä, että yks paras asia riippumatossa on se, että sateettomana yönä voi tarpin jättää laittamatta ja nauttia tähtitaivaasta!

Elisan double-mallisessa Ticket to the moon riippumatossa on enemmän liikkumatilaa, mikä tekee köllöttelystä astetta mukavampaa. Kuva: Elisa Lindqvist

Teijon kansallispuisto sopii erinomaisesti riippumattoiluun

Teijon kansallispuistossa on useita helposti saavutettavia yöpymiskohteita, joissa nauttia rennosta riippumattoilusta. Yksi tällainen kohde on Vicksbäckinlahti. Taukopaikka on osa Matildajärven kierrosta, mutta sinne pääsee myös helposti suoraan Mikkossuon pysköintialueelta (Teijontie 554), josta kävelymatkaa kertyy vain 300 metriä. Vicksbäckinlahdella sijaitsee myös riipparikonkariksi tituleeraamani Elisan lempispotti: “Siellä on yksi tietty poukama, jossa riippumaton saa ihan veden rajaan. Lisäksi vieressä on kallio, jossa on ihana syödä esimerkiksi aamupala.“

“Vicksbäckinlahdella voi yöpyä vaikka keskellä työviikkoa”

Elisa vinkkaa, että Vicksbäckinlahdelle on helppo tulla yöpymään vaikka keskellä työviikkoa: “Työpäivän jälkeen riipparin pystytys, illallinen trangialla tai nuotiolla ja päälle iltauinti. Hyvin nukutun yön jälkeen aamiainen kalliolla ja siitä töihin.“ Kuulostaa ainakin omaan korvaani aika ihanteelliselta työpäivän aloitukselta! Syvemmälle luonnon rauhaan haluaville hän ei lähtisi kohdetta kuitenkaan suosittelemaan.

Vicksbäckinlahden nuotiopaikka on aivan Matildanjärven tuntumassa.

Teijon kansallispuistossa “varmoja“ riipparispotteja löytää myös muualta Matildanjärven rannoilta, esimerkiksi Roosinniemestä tai Kavanderinlahden ympäristöstä. Myös Puolakkajärven rannalla sijaitsevasta Teerisaaresta löytyy paljon tarkoitukseen soveltuvia puita ja tasaista maastoa. Nämä kohteet ovat aika suosittuja varsinkin kesäviikonloppuisin, joten jos etsit yksityisempää paikkaa, löytää sen itselleen parhaan paikan oikeastaan vain etsimällä. Itse aion aloittaa tällaisen paikan metsästämisen mahdollisimman pian! 😎